Istun rannalla
Kirja on edessäni, oikeassa kädessäni
vasen pitelee foliokääreessään
ihanasti sulanutta suklaata
On lämmin ja istun varjossa
Vilkaisen aina ohikulkijoita
huomaavatkohan, miettivätköhän
kuinka ihanaa tämä olisi
kukahan heistäkin kokeilisi?
Täälä toissapäivänä juomat läikkyi
nuoret huuteli uhkaillen
osa sammui mitään ymmärtäen
Sitä en tajua
Silti olin paikalla
Tuttujen silmiin en katsonut
halaus tuotti tuskaa
Muille nauroin, muita surin
omani tuntuu pettäneen
maailma on ne vetäneet
enkä ymmärrä miten
Minä olen kiinni suuremmassa
Siinä oikeimmassa
se johdattaa
mua ohjastaa
nostaa ojasta
ja kantaa mudasta
jossa haluisin vain lillua
keskellä valheideni ja onnettomine ajatuksineni
Mutta nyt olen iloinen
hämmentynyt ja riittämättömän tuntuinen
mutta onnellinen
ihmisistä
ja siitä, että pärjään
tuntuu että olen oikealla tiellä
minusta pidetään huolta
Se yltäkylläisyys
se tuotti huokauksia
Ihania ovat
mutta saanko annettua takaisin saamani
Toivon
hyväksyn jos en
Mä koitan kovasti
olla onnellinen