..
Ei ookka kouluu mulla tänää (ainakaa ennoo menos, ko bussimatka ois ja jos ei ni turhaa, ja ois vaa kaks tuntii jos siin on jku sijainen (epäilen) ni ei paha menetys) Kauhee ku ennoo se, joka myöhästyy ja lintsaa tai ei mee kouluun jos tuntuu siltä. (Pienen ala-asteelaisena kyl vinguin kui ’ei kouluun!’) Mut nyt ku se on kauempana ni bussien takii ei oo ihan ajoissa ja, kuten tänää, joutuu lintsaa koska epävarmuus.
Mut joo. Koulus ois ollu ruokana keittoa, ja koska keittoa on jälkkäriä, ja ois ollu suklaamoussea, sitä mitä oottanu taas vaihteeksi, nom. Mut koska s:ssässä on irtarit alessa (0,69e/100g) niin sieltä vhä pätkistä ja kermaa ja omat mousset ! =parempaakin! Viimeks sain syyä koulus moussee, se yht mössöö ja vaahtoo, ei sellast tekstuurii ja oikee kunnon makuu, tosi tumma vaa. d:
Käyn siis palauttaa kirjastoon kirjan jota en lukenu ees, ootan että saan Tähtiin kirjotettu virhe -kirjan (varasin mulle, ku kokoaja joku vie nenän edest!). Mut sain kaverilt luettavaks Mun on pakko -kirjan, kerto syömishäiriöisestä tytöst, jepa, joku siinä häiritsi, mutta hyvä. Laitto taas ajattelee. (Ette tajuu puoliikaa mut ei se mua haittaa)
Aamu-vanilja-kahvi=ah. Nescafeen feikkikahvei juon: nom. Normi kahvi: hyi. En koita opetella kahvinjuojaks, nou vörriis. Sen seurana omppuu, jonka kävin koiranaamulenkil poimii maasta tost yhest paikast, siin on omenapuu, joka ei kai kenenkää, siin hyvii omppui, tänää siin oli kyl joku vieny niit, mut yks hyvä oli viel :–)
Milt teist tuntuu kuunnella sellast, joka puhuu sillee tuntemattomist tyypeist, jotka tietää ja on vaik kuullu juttuu ja ehk ollu seuraski, mut puhuu siit alentavasti. Vaik kommentoi sen ruumiinrakennetta, tai jotai. Et jos ite käy salil ja sit se toinenki, mut sit sanoo kui siima se on. Ja sillee dissaa. Tai puhuu esim. ruotsalaisist, suomenruotsalaisist, venäläisist sillee et ’menis sinne mist tuliki’. Milt tuntuu kuunnella sellast? Jos se on muuten ihanaihminen?
Mua ottaa pannuun. En tykkää siitä.
Ja viittiiks sitä sit kommentoida ite? Et jos se kilee siitä, tai niiku siit tulee sit joku väittely ja tappelu ja
Mä vissii pelkään ihan kauheesti. Mä en oo rohkee. Mä vaa arkailen. Jos voi valita, en valitse. Jos voi olla sanomatta, niin teen.
SANNIn me ei olla enää me -> <3
vaikkei kuvaa tilannettani, mut ihana silti. Ihailen sitä, et ite tehny sanat, ja ku on tarinaa ja oivalluksii. Kuuntele !
Syksy oikeest tullu, se tulee ain jotenki yllättäe: yhtäkkii huomaa et ’oho, punasii lehtii’ ja ’katos vaa, teidenreunat on keltasten lehtien peitos’, ’oho täälhän on viilee’. Villapaidat ja villasukat ja pipot…täältä tullaaan!!