Oli kyllä sen parin kuukauden oottamisen arvonen kirja, jonka luin alle viikos ..heh mut oikeesti hyvä! ja suosittelen (: (Siis eka kiinnostuin ku yks kaveri fb:ssä siitä, kirjastos jku oli lainannu, se piti yliaikaa, sit ku se oli palautettu ja ku lainaamas, joku vieny just, sit varasin ja soitti ja sain. jep: huhuh :’D)
Alussa nauratti, loppuun asti ihmisten välinen vuoropuhelu ja suhteet piti kiinnostavana, mut henkilökohtasesti mua kävi tylsistyttää lopus tai ei ollu sellanen aaaaahaluuunlukeaaaa kuten alus ku se oli niin jotenki mmihana : D
Ja en sillee innostu sairaustarinoista, mut toi oli just jees. Kuten tos kirjaski se tyttö oli et ku kirjat syöpäpotilaist ni ne alottaa jonku kampanjan ja alottaa ja tekee hyvää ja jeejee. Sellanen just ei innosta. Siks oli hyvä kirja ! Ja oon lukenu muitaki ’sairauskirjoi’, ja neki ollu hyvii. (Jodi Picoultin kirjat lukekaa!)
Oli se surullinen, mut ei itkettäny. Se oli ihanan todellinenrehellinen kirja. Ei turhaa masenteluu yms