Musta tulee aina tosi henkevä ja jotenki tunteet pinnassa kun esim. luen kirjaa, joka on hyvä ja sillee et siihen pystyn samastuu. Tää on tätä empatiaa..se on mulle ominaist ja herkäs. Ja sit ku koittaa tavallaan jakaa toiselle fiilistään nii käy harmittaa kun ei se tajuu~
Luen Häräntappoasetta Anna-Leena Härkösen. Sellaset kirjat ei ny yleensä oo mun yöpöydällä, mut entiiä, ny vaa teki mieli. Ja onhan se suomalaista ja yleissivistykseen kuuluvaa melkeempä. Ihan hauskaa ja niiku erilaist. Kyl sitä lukee (: heh
’Inttileskenä’ viettelen sunnuntai iltaa. Ei jaksa lähtee minnekää enää, oon vaa kotona siis, aurinko paistaa ulkona ja mä dataan ja kuuntelen tosihyvää musiikkia kotonani. (Eikä muutenkaan oikeen jaksa mitään tai välittää mistään. Noh, tällasta välillä, eipä siin)
Eilen sain maistiaisen solttujen elämäst siel keskitysleirillää (karskia sori): marssii, huutoo,.. Nauroin vaa : D
Ja ny on ikävä sitä kokoajan, yh *syrän*
Töis on ollu ny heinäkuu tosi rankkaa ja tekemistä _ihan_ kokoajan. Mutta selvitty, ja ny viikko muis hommis…no ei ees, samaa keittiöö mut erimaisemat. Kattoo miten jaksaa. Ehkä ihan hyvin. Leireilyy tiedos siis. IT’LL BE FUN right?
Yritän päästä moodiin: Angelo Minceyy ja Immanuellii (suosittelen)
Kiva muuten tää uudistus tääl! Virkistävä :–)