Iscream

Istuttiin siinä laiturilla, kesäpäivänä, kun aurinko kulki korkealla vähän pilvisellä taivaalla. Pienet tuulet järveltä päin viilensivät käsiämme. Katselin vettä ja välillä vähän enemmän sinuun päin. Näin kuinka katsoit minuun. Kätesi lepäsi kämmen alaspäin puupinnalla, kun omani olivat erillään, ja toinen halusi ja aikoi tarttua omaasi. Käpertyä siihen turvaan ja tuntea pieni hellä hively, joka tuo ihanan tunteen koko kehoon. Samassa olenkin ihan vieressäsi; kätesi ovat ympärilläni ja olet liikkunut niin, että jalkamme ovat lähekkäin. Tunnen hengityksesi ja oman sydämeni kiihtyneen sykkeen. Salpaan hengitykseni hetkeksi, jotta olemme tasoissa. Käteni eivät ole liikkuneet yhtään, en ole liikkunut yhtään, mutta minun tekee mieli. Laitat pääsi oikealle olalleni ja minä hengitän huomaamattomasti syvään. Liikautat käsiäsi tiukemmalle ja laitan omani niiden päälle, ajattelematta se onnistui, tunteita kuuntelemalla.

Vesi kimmeltää viileänä ja tuulee niin hellästi ja ihanasti, että suljen silmäni tuntien kaiken kehollani ja kuulo- sekä hajuaistillani. Tunnen, että voisin nukahtaa, olla siinä aina, rakkaani syleilyssä. Liikautat sormeasi käteni vierellä, tunnen sen. Liikautat enemmän ja väreilen sisältä. Sydämeni aloittaa jälleen hurjemman pumppauksen ja hyvän olon tunne leviää kädeltäni muuallekin. Ehkä sinäkin kuulet ja tunnet sen. Sormesi hivelee käsivarttani ensin pienesti sitten isommin sen päältä, mikä tuntuu uskomattoman hyvältä.

Istuimme hiljaa, kunnes kysyit kutisenko. Vastasin vähän mutisten, mutta selkeästi sitten. Hengitämme samaan aikaan, tunnemme ihomme vastakkain, vilkuilemme välillä toisiamme, kun päämme ja hiuksemme eivät koske toisiaan. Availen silmiäni vähän väliä, ja välillä sipaisen sinua. Liikuttelen jalkojani vedessä, hitaasti aiheuttaen aaltoja, sinä liikut välillä vaihtaen asentoa, itse en uskalla niin rajusti, sillä miltä se sinusta tuntuisi, vaikka minusta liikkumisesi tuntuu hyvältä. Sormesi liikkuu nyt hitaasti; aloittaa vasemmalta kaartaen oikealle ja saman toisin päin muodostaen sydämen. Kolme kertaa teet sen, ja en osaa vastata siihen, mutta hymyilen, ja juuri yksi ihmeellinen ja joskus kaukainen fantasiani on toteutunut.

Eroamme toisistamme eri teille, mutta mielissämme pysymme yhdessä ja elämme siinä suloisessa kesäpäivän hetkessä, jossa olisin voinut olla aina. Puinen laituri jää taaksemme. Tuuli työntää meitä lähemmäs toisiamme ja kulkee viileänä yhdessä olevien käsiemme läpi. Pysähdys ja halaus, joka ei ole minun osaltani samanlainen kuin ennen, sillä olen surullisempi ja enemmän mukana siinä. Pidämme toisiamme vielä selästä, sormeni liikuskelevat siellä vähän. Seisomme vastakkain liikuttaen päitämme, kunnes vihdoin uskallamme. Huuleni ovat omillasi ja tunnen ne. Mahassani ei kuohu, mieleni ei lennä muualle eikä kehoni tykytä, mutta se tuntuu oikealta. Kolme kertaa, helpotus ja onnistus kättelevät ja lähdemme onnellisina, tietäen, että tapaamme vielä. Ja, että välittää, jopa rakastaa. <3