BFFBFBFBFBFFFFFFBFBBFFFF ! siis ihq daa !
Eimut mun paraskaveri <3 oon kaivannu sen kans olemista, juttelemista. Mä oon tarvinnu sitä (’:
Eilen kun mentiin niille, se sai mut noin vaan avautuu huolistani~ se osaa sen, en tajuu : D
Tänää kaupungil sen kanssa, lunasti ’lahjakorttinsa’ kahvilla kanssani. Puhuttii, naurettii, oltiin _ihan_ samalla aaltopituudella :d <:
Sori tää ihkutus.. mut me ollaan parhaat lissutki. Ja nolataan ittemme joka (melkeen) pe kaupassa. Eihän täälä toki kuin kaikki tiedä kaikki, niin eihän meitä kukaan tunne ! (::
luv
Tulevaisuus, leffat, mun poikis, muut kaverimme, kahvi, verhot, musiikki, työt, koulut, ja vielä tulevaisuus . . . =meijän puheenaiheet.
Kaakaokahvi oli eka jonka juonu olen, kahvista (=pahaa) mut sillee kyl nom, kerma taitto sitä ja kaakao makua (: pelkkä kahvi on puuta~ : D Kyl se tollai hienostelusti joskus menee : p
Ihminen, joka ajatellaan ainakin jossain porukassa yheks mun ykkösihmisekseni, hyppäs viereeni istumaan lauantaina, kun istuttiin dudejen kanssa ulkona. Enmä omastapuolestani kovinkaan lämpimissä väleissä ole hänen kanssaan, kyl mä silti kykenen puhuu (justjajust). Sillä oli synttäripäivä, olin vienyt lahjan (kuntolehti ja pinkki kynsilakka) sille postilaatikkoon (koska ei juhlia tai mtn) ja laitoin viestillä onnittelun ja että katsoo lootaan. Seuraavana päivänä siltä viestillä kiitos. Sydäntä en mutta hymiön sain laitettua takaisin olehyvävaan-viestiin.
Pysyn poissa tän elämästä, koska en haluu stressata sitä enempää kuin mitä elämä sitä jo stressaa. Vaikka kyllä joskus tekis mieli, siis olla hänen kanssa. Se osaa puhuakysyä, sillä on mielenkiintosta sanottavaa ain. Mutta