Joo heij tällai fiilis olotila että kaikki vähän niinkun ottaa päähän Iihana sää tosin, ja musiikki ja jooo. mut eöifjoöweafnv.kdjasl.fjFÖE kaunis runo eikö ((:::: mäki tykkään Kyl kaikki ihan hyvin, mutkun asiat ei mee kuten halus on suunniteltu on luullu et on menos jne nini -> tää fiilinki onneks voi purkaa kaikkiallelelelelee -kirjottaminen<3 ps. koskaa …
Ei toki vanhojentanssit tanssittuvalssattujapolkattu. snif ja tavallaan hyvä Ihanat muistot kaikesta jäi kyllä (: iloinen lähes joka hetkestä, jalat nimittäin varpaineen sai kärsiä hieman liikaa.. : D Halusin avautua tännekkin tästä en oo ees paljooo kirjotellu nytten o: >: mutta mitä mä nyt !? perjantait varmaa iha tyhjii ilman sitä kurssiiii Ja meijän omatanssi , …
jokainen tavallaan hekin omallaan, löysivät toisensa ja uskalsivat alkaa kulkea, sitä vaikeaakin tietä “ei mikään estä meitä”, nyt tyttö istuu sängyllä peitto naamalla ja musiikki täysillä, odottaako jotain hakemaan pois tuskan, luottaako sen lähtevän kuten hänen ”kun me alettii, toisillemme luvattiin, jos jokin lupaus rikkoutuu, kumpikin vapautuu”, tyttö muistelee mennyttä yhteistä, itkee piilossa kaikelta, peläten …
Olen nyt kahdeksantoista. Opiskelen lähihoitajaksi, kuten (liian) monet muut nuoret naiset, jotka eivät ole menneet lukioon; ketkä jaksamattomuuden, ketkä kärsimättömyyden ja ketkä nopean työn saannin vuoksi. Itse kuulun jälkimmäiseen. Olisin halunnut sinne ”hikkejen” keskelle laskemaan mahdottomia laskuja, tanssimaan upeissa asuissa ja heittelemään makaronia ympäri koulua huutaen ”nolla!”. Mutta kuten olen harmikseni huomannut, mennyttä ei voi …
Alkutekstiä: Yksi näistä tarinoistani. Kertoo kavereista, suhteista, raskaudesta (mut pitäs keksii paremi nimi!) ym. Sopii varmaan etenkin nuorille. Ja tytöille/naisille. : D Postailen jatkoa, aina kun kerkiän. Tässä ekajuttu – Kun olin pieni, joku ala-asteikäinen, kuvittelin, että vauva voi tulla mahaan milloin vaan. En edes ajatellut, että paisunut vatsa olisi tulos jostain teosta. Luulin, että …
..kun tekis mieli työntää pää jonnekki maan alle, jos samal kaikki vaa katois ja sais vaikka hengittää ja ehtis miettii vähän aikaa. tyyppi taas selittää taas. eka tyylii heittää menee ja työntää pois, tekis helpomaks. sit ihastelee ja vetää pakol takasi, eikä kestä. haukkuu vaa pään sisäl sen jutuille. ”pahempi vaihtaa mieltää ku nainen..” mutta …
Istuttiin siinä laiturilla, kesäpäivänä, kun aurinko kulki korkealla vähän pilvisellä taivaalla. Pienet tuulet järveltä päin viilensivät käsiämme. Katselin vettä ja välillä vähän enemmän sinuun päin. Näin kuinka katsoit minuun. Kätesi lepäsi kämmen alaspäin puupinnalla, kun omani olivat erillään, ja toinen halusi ja aikoi tarttua omaasi. Käpertyä siihen turvaan ja tuntea pieni hellä hively, joka tuo …
Ku must tuntuu taas pahalta, niin kuuntelen musiikkia niin kovalla, että korvat just ja just kestävät. Jotkut sun sanas vaa jää kummittelee ja muokkaa mun mielee. Sun vika? Vai mun? Tuntuu vahvasti, että oon syypää, ja tiedänhän mä että aiheutan ite tän mulle. Ja haluunki, ehkä sitten kaikki ymmärtäis sanojensa voiman ja merkittävyyden. Viime kerralkaa …
Kattelin sua vähänväliä ja toivoin katsettas kohtaamaan omani kävelin ulkona paljon jotta minun ei tarvitsisi miettiä sinua yksinäni kotonani ulkona luonto ja vastaan tulevat ihmiset olivat turvani myös se keinu keinuin siinä niin monta kertaa itkien niin monta kertaa kaivaten ja toivoen kaikki kerrat laulaen ja kaikki kerrat pettyen Jos voisin tehdä jotain toisin en …
kuka mä oon mistä mä tuun minne mä meen ? ja vaikka mä tiedänkin tien ja minne se vie niin silti en tiedä mitä mä täällä teen sut mä tunnen tai ainakin luulen niin ja vaikka mä kuulen kun huudat mun perään niin juoksen silti itteni eksyksiin kyllä mä hymyilen ja nauran mut se mitä …
Kun sitten se joku, kaukaisuuden herra, katseli kaukaisuudestaan, hän näki mustuutta, valopisteitä sekä tumminta pimeyttä. Kun hän katsoi oikein tarkasti, se, jota niin monet olivat kutsuneet kodiksi, melkein kuin lipui pyörien kohti ääretöntä tummuutta. Ennen sinisen vihreä maa valui lähes halukkaana ja karuna kohti lopullista tuhoa. Tai kuka sitä tiesi, mitä sille pimeyden keskipisteessä tapahtuisi, …
Ja sit huomaa kuinka se juna, jossa on kyydissä, liikkuu liian nopeesti. Maisema vilahtaa, ku kattoo ikkunast. Ympärillä muut matkustajat meluavat tuntemattomina ja ovat omissa maailmoissaan, rauhattomina, kuten itsekin. Vähän niin kuin elämässä etenee rakkaudessa nopeaan. Muut asiat jäävät taka-alalle ja viuhahtavat ohi, kuten maisema junan kyydissä. Toivoo, että uskaltaisi hidastaa. Ja sen tekee kun …
well I guess happiness can’t last forever something have to destroy things just little voice in you saying it’s different, it’s not the same voice keeps coming stronger it takes your mind to the game and plays it until you win or lose your heart keeps whispering, maybe the truth the truth that you know …