Sillon pienenä soitti kaverille (ystävälle) että ’voitko olla?’ tai _jopa_ meni ovelle ja kysyin ulos siinä. Nykyään (nykylapsetkaan?) ei sillai tehä. Kui tyhmää että asiat muuttaa ja muuttuu pakostikin?
Hain tossa lapsuusparaskaverilta, jonka kanssa soittelin ja kyläilin ja vaan hengasin vailla huolia turhia, pari kirjaa ja vihkoa jotka lainasin että sillä oli jotain mistä lukea valintakokeeseen. Ja vein kuvan penkkareista. Hämmenty vissiinki. Haluun, että jollain tavalla yhteyttä pidetään, vaikkei ystäviä olla. (Ei pysty..ei siitä enempää)
Kesällä on sillä synttärit ja viimeks kirjotin sille korttiin kind of runon, jossa oli lapsuusjuttuu just~ (ja lahjaks pollyi). Ku se on silleen rakas, enkä haluu, et se ihan yksin..
Nojoo. Nyt mulla menee ihan hyvinkin. (:öawjglajägw..~~
syön kun haluun. mutten juo (eitarviitajuu)
Kevät tulos o: tai siis se on jo eli: kesä tulos o: aurinko->lämpö mutta tuuli->viileet (tää meren lähel asuminen)
Ja tää biisi: http://www.youtube.com/watch?v=OjZsuCKI-Uw = Paramore-Still Into You. Sen sanat on iha sillee suurimmaltosin mun&kullan