Parvekkeen pehmustetulla tuolilla oli kuollut lintu, jokin talitintti kai. Kimeä kiljaisu kiiri sisälle asti; vasta sitten äiti muisti siivota sen pois.
Oli aamu. Lauantai. Sisko käveli ohitseni sanoen ’huomentaa’. Se pisti nenääni, ällöttävä, alkoholi ja oksennus. Eilen se oli sanonut olevansa vapaa kuin taivaan lintu.
(5.9.2012)