Iscream

En tiiä jos oon kulkemas kohti valoo

Tuntuu vaa et en ku välil kaikki vajoo

Maa pettää jalois ja taivaski karkaa

Tiiäntiiän teil ja sul on aina aikaa

Kuuntelette mun murheit

Ja torjutte mun mietteet ku ne on liian urheit

Mut välil haluu yksin vaan olla

Katella kuuta, merta tai maata

Haluu kyyneleitä joilla

Tulvivan yksinäisyyden, pelon, turhautumisen taikka ilon purkaa

Miettii itteensä ja aikookin

Kunnes huomaa ajan menneen ja mietteidenkin

Halus ajatella suhteitaan

Kohtaloko heitti ne paikoiltaan

Ja istuu yksin ja lähtee

Pakoon koittaa ja melkeen pääsee

Kiinni haluu kuitenki jäädä

Kadota ei haluu vielä

On muitakin ja ne vaikuttaa elämääs, enemmän kuin itse

Niiden päähä ei voi tekoja ohjelmoida

Ei käskee tekemään yhtä ja toista, ne päättää

Ei hyvin tai huonosti

Ei ne ajattele

Niin teet sinäkin

Puutut muihin, niiden elämään, ajattelet ittees

Ja sit koht oot kiitollinen ku johonki virtaan jouduit ja sait ihmises

Sen jonka kans oot

Jonka takii teet kaiken