Kattelin sua vähänväliä ja toivoin katsettas kohtaamaan omani
kävelin ulkona paljon jotta minun ei tarvitsisi miettiä sinua yksinäni kotonani
ulkona luonto ja vastaan tulevat ihmiset olivat turvani myös se keinu
keinuin siinä niin monta kertaa itkien
niin monta kertaa kaivaten ja toivoen
kaikki kerrat laulaen
ja kaikki kerrat pettyen
Jos voisin tehdä jotain toisin
en tiedä muuttaisinko kuitenkaan mitään
ehkä jättäisin katsomatta tummiin silmiisi
tai en kertoisi tunteistani sillä käytävällä
en koskaan rakastuisi sinuun
enkä joutuisi kestämään kolmea vuotta peläten ajatuksiasi minusta
en joutuisi muutamaa kuukautta toipumaan
Sydämeni särjit jättäen parantumaan itsestään
en halunnut enää yrittää
jos olisit tehnyt kuten lupasit
eli tutustunut, olisin ollut kiitollisempi
ollut kivempi ja huomioinut sinua enemmän
ehkä sinuakin pelotti
ehkä sinäkin ujostelit ja teet niin vieläkin
silti en ymmärrä